Laakajärven Riistamiehet saivat merkittävän huomionosoituksen Luonnonvarakeskukselta

Eläinkantojen, etenkin lintujen, seurannalla on Suomessa pitkät perinteet. Arvioinneissa on kokeiltu vuosien mittaan useita erilaisia menetelmiä.

Alkuun kannanmuutosten kuvaamisessa käytettiin saalistilastoja. Vuonna 1945 aloitettiin niin sanottu riistatiedustelu, jossa noin 500 havainnoijaa eri puolelta Suomea kuvasi retkeilyalueeltaan tavallisimpien riistalajien suhteellista runsautta ja kannan runsauden muutosta edellisvuoteen verrattuna.
Metsäkanalintujen ja nisäkkäiden seurannassa reittilaskenta alkoi 1960-luvun alkupuolella. Eräistä riistanisäkäslajeista on tehty reittilaskennan lisäksi erilaisia erillislaskentoja, joita tehdään vielä tänäkin päivänä. Kuitenkin vielä 1980-luvun lopulle asti oltiin aivan tavallistenkin riistanisäkäslajien runsaudesta ja runsauden vaihtelusta huonosti perillä.

1980-luvulla pyrittiin löytämään menetelmä, joka yhdellä laskentasuorituksella antaisi tietoa mahdollisimman monesta riistayhteisön lajista.
Aikaisempien reittilaskentojen sijaan päädyttiin vakiolinjoilla tehtäviin laskentoihin: loppukesän laskennassa pitäydyttiin aikaisemmassa kanalintujen poikuearvioinnin menetelmässä, talviseen nisäkkäiden lumijälkien laskemiseen sovellettiin pitkään Venäjällä käytössä ollutta jälkilaskentamenetelmää.

Tästä alkoi riistakolmiolaskenta.

Ajan mittaan kanta-arviot ovat tarkentuneet ja nopeutuneet, Nykyään tietoa saadaan käytäntöön jo samana laskentakautena. (lähde: riistakolmiot.fi)